Jälkileirin jälkimainingeissa järjestetty jälkipäivä peruuntui hälytyksen vuoksi, mutta koska etsintä päättyi aamupäivällä, päätimme porukalla mennä Linnanpeltoon tekemään peltojälkiä. Puolen päivän aikoihin tapasimme siellä ja jokainen talloi ensin oman jälkensä omalle pellolleen.

Sitten ajettiin vuorotellen jälkiä, ja Anne kommentoi ja antoi hyviä neuvoja ja ehdotuksia. Miklosin jäljennosto oli aika hankala, mutta sitten kun se lähti, niin koira kulki hyvin matalalla nenällä ja rauhallisesti. Oli ihan vetinen keli, välillä jälki kulki kuralammikoiden lävitse.

Kulmat oli taas vaikeita, ja vaikeaa oli sekin että olin tehnyt niin kulmikkaan jäljen ja suorat oli hyvin lyhyitä (10-20 askelta). Esineet koira kyllä merkkasi mutta ei halunnut tuoda, itse jäljestäminen oli kivempaa sen mielestä.

Toisen jäljen tallaamisen jälkeen alkoi sataa, mikä taisi vaikeuttaa jäljestämistä entisestään. Jäljennosto oli taas vaikeaa, sitä pitää harjotiella paljon vielä erikseen. Nyt kulmat oli vahvistettu namein ja osa nameista maistuikin ja jotkut kulmat koira otti kivan tarkasti. Esineillä kehuin heti kun reagoi esineeseen ja komensin tuomaan.

Tällä toisella jäljellä oli pitempiä suoria ja muutenkin kaavio oli selkeämpi. Valitettavasti jälki katosi yhden kulman kohdalla ja omasta piirroksestani ei enää saanut selkoa, missä jälki olisi jatkunut (olin poikennut piirtämästäni suunnitelmasta hieman). Onneksi lopulta jälki löytyi pitkän hakemisen jälkeen uudetsaan, ja saatiin jotakuinkin onnistunut loppu.

Nyt lisää treeniä, erikseen jäljennostoharjoituksia, ja sitten vahvistettuja kulmia. Ja superhyvä palkka esineestä. Annelle monet kiitokset hyvistä vinkeistä!

Pitkän päivän päätteeksi syötiin vielä pizzat lähiravintolassa ja ajeltiin kotiin.