Miklos on nauttinut äärimmäisen paljon siitä, että olemme muuttaneet maalle. Tosin tämä ensimmäinen talvemme maalla sitten koetteleekin meitä oikein kunnolla, kun täällä tilapäismajoituksessa taitaa seinät olla vähän huteria ja lunta ja pakkasta on enemmän kuin aikoihin! Kun lämpötila laskee ulkona alle -20 niin sisällä, alakerrassa se laskee +13-14 asteeseen vaikka patterit olisi täysillä. Sitten pitää erikseen lämmittää lämpöpuhaltimella tai kaminalla. Onneksi yläkerta, jossa makuuhuoneemme on, pysyy varsin hyvin lämpimänä.

Lumen määrä alkaa olla tosiaankin liioiteltu. Koirien aitauksesta, jossa on 1,5 m verkkoaidat, näkyy verkkoa enää puolisen metriä ja paikoin ei sitäkään. Olen yrittänyt sinnikkäästi lenkkeillä koirien kanssa metsässä lumikengillä, mutta lopulta nekään ei kestäneet lumen määrää vaan siteet hajosivat.

Tämä on ollut ensimmäinen talvi, jolloin Mikkoa selvästi palelee tassuista. Kun pakkasta on yli 20 astetta, Mikko alkaa nostella tassujaan tosi paljon. Se myös mielellään istuu silloin niin, että sillä on takatassut irti maasta (lumesta).
Kun pakkasta on paljon, Mikko on myös kiukkuinen, ja tämä viittaisi siihen, että johonkin kohtaan kolottaa. Tai sitten liian vähään tekemiseen ja ohjelmaan. Joka tapauksessa, seurauksena on Mikon ja Dieselin välien kiristyminen. Ne tulevat yleisesti ottaen tosi hyvin toimeen keskenään nykyään, ja Dieselin vouhkaus Mikon ympärillä on koko ajan vähentynyt. En silti ota riskiä ja esim. jätä niitä keskenään kotiin samaan tilaan.

Kun ne alkaa sitten tapella, niin ääni on kova ja tappelu varsin vimmaista. Nykyään se on Miklos, joka ei tahdo lopettaa vaan yrittää päälle vielä senkin jälkeen kun olen saanut koirat erilleen. Aiemmin oli toisin päin. Tappeluissa näyttää siltä, että koirat purevat toisiaan tosi pahasti päähän, ja monesti toinen on pureutunut tiukasti kiinni ja joudun odottelemaan hetken että ote heltiää ja että siinä samalla saan sitten tappelupukarit irti toisistaan. Tästä huolimatta ei koirista juurikaan löydy pahoja reikiä tai haavoja. Paksu turkki taitaa auttaa asiaa, tai sitten ne ei ihan oikeasti haluakaan tappaa toisiaan?

Kun olin viikon lomamatkalla, Diesel oli toisen omistajansa luona hoidossa ja Miklos ja Moppi täällä kotona. Reissuni jälkeen Diesel palasi kotiin, ja odotin tappeluita, mutta niitäei tullutkaan. Mikon murahtaessa, Diesel väisti sitä voimakkaasti. Viime aikojen tappelut on joka kerta syntyneet jonkin namin, tavaran, lelun tai kepin omimisesta. Mikko on tarkka erityisesti herkkujen suhteen, ja Diesel taas on utelias...

Mikon pakkas-äksyilyn takia vein sen lääkäriin ja aloitettiin cartrophen-piikkikuuri. Laskeskelin, että edellisestä kuurista taitaakin olla jo yli puolitoista vuotta, eli hyvin on mennyt! Eläinlääkärin tutkimuksessa Miklos aristi hieman selkäänsä ja vasenta lonkkaa. Piikkejä annettiin siis 4 kertaa, viikon välein. Mikko on tosi reipas eläinlääkärissä: marssii odotushuoneessa ensin suoraan vaa'alle ja sen jälkeen vastaanottohuoneen ovelle jonottamaan sisäänpääsyä. Aina se hieman närkästyy kuitenkin kun ovi avataan suoraan sen naamaan ;-) mutta tepsuttaa sitten määrätietoisesti sisälle tervehtimään lääkäriä ja hoitajia. Sitten se odottaa tyynesti, liikahtamatta kun saa piikin ja sitten marssii sen pöydän luokse, jossa on koirien namikuppi. :-D
Viimeksi, neljännen piikin saatuaan, Mikko ei olisi lainkaan lähtenyt pois, vaan istuskeli nauttimassa hoitajan rapsutuksista, ja minä nyin hihnasta että tules nyt. Silloin Mikko siirtyi vielä eläinlääkärin luokse ja katseli sen näköisenä, että voisko vielä vähän saada evästä kun hiukoo. ,-D