Aamukuudelta starttasi matka kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannan rauniorata on vasta pari vuotta vanha ja minulle aivan uusi tuttavuus. Kokeen tuomari Matti Koistinen oli myös siten uusi tuttavuus meille, että en ole aiemmin ollut hänen arvosteltavanaan.

Pelastuskoirien kansallisessa B-rauniokokeessa oli viisi osallistujaa, ja koe aloitettiin tällä vaikeammalla luokalla, koska Lappeenrannassa oli hälytys päällä ja yksi hälykoirista osallistui kokeeseen. Se sai tietenkin suorittaa kaikki osiot ensimmäisenä (ja hyvin meni) ja lähti sitten hälytykseen.

Miklos ja minä olimme seuraavina vuorossa raunioilla. Aikaa oli 20 minuuttia ja maalimiehiä siis 3-5. Häiriöinä oli savuavia tulia, ampumista, megafonin huudattamista, sireenien ulvontaa, moottorisahaa yms. Näistä Mikkoa ihmetytti vain sireeni, jota se jäi kuuntelemaan pää kallellaan kesken ilmaisun. Kun sireeni hiljeni, ilmaisu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisi varmasti jatkanut ilmaisua myös jos sireeni ei olisi sammunut.

Alue oli kaukaa helpon näköinen, mutta piiloja tuntui olevan todella paljon! Ja kasat oli hyvinkin vaikeakulkuisia. Hienon ja hankalan pohjan ovat saaneet tälle raunioradalle! B-kokeen alue oli suorakaiteen muotinen ja tuuli todella voimakkaasti, melkein vaakasuoraan enimmäkseen, alueen pituussuunnassa ja savut levisivät aika hyvin koko raunioalueelle.

Kielletyn alueen sanottiin olevan lähellä alueen toista päätä, joka oli tuulen alapuolella. Ajattelin aloittaa kielletyn alueen reunalta tuulta vasten. Kun siirryimme alueelle, ilmenikin, että olin käsittänyt kielletyn alueen suuremmaksi (se olikin vain yksi rakennelma keskellä aluetta), joten pyysin lupaa voida muuttaa suunnitelmaani siten, että aloitankin siitä noin puolesta välistä ja tutkin alueen toisen puolen vastatuuleen, ja sitten jatkan tuulen alapuolelle jäävälle alueelle.

Miklos tuntui jotenkin ensin jumittuvan ekaan kasaan, joten en päässyt itse liikkeelle koska koira oli näkyvissä. Niinpä lähetin sen suoraan eteenpäin kasojen välistä, tietäen että se juoksisi aivan kielletyn alueen viertä. Kun koira katosi näkyvistä, kysyin luvan lähteä liikkeelle. Tuoamri antoi luvan ja sanoi, että kunhan pidän koiran koko ajan näköpiirissäni niin hyvä on.

Suunnitelmani oli kulkea siksakkia alueen puolelta toiselle alueen päätä kohti edeten. Miklos oli kerrankin tosi hyvin kuulolla. Ihan pienillä eleillä ja liikkeillä sain sen kulkemaan haluamaani suuntiin. Se kiipeili hyvin ja halukkaasti kasoille. Ei tarvinnut lähetellä eikä huudella, vaan koria itse eteni haluamaani suuntaan ja sitten välillä kysyi, minne nyt. Ja minä vaan pikkusien näytin, että jatka tuonne, ja sehän meni. Kiva että yhteistyö toimi!

Etenimme suunnitelmani mukaan siksakkia alueen puolelta toiselle. Ensimmäinen maalimies löytyi pystykaivosta ja Miklos tiedottaa siitä haukkumalla. Välillä piti myös tassulla kokeilla, pääsisikö sisälle jos koputtaa. ;-)

Löydöt merkittiin viireillä,  ja maalimiehiä ei otettu esille piiloistaan kesken kokeen. Hyvin Miklos jätti piilot suosiolla ja videolta näen, että se jopa tuntuu tykkäävän kun kehun sitä! Mielestäni haukut ei olleet parhainta Mikkoa, joten hyväksyin ilmaisut aika nopeasti.

Kun oltiin etsitty reilu puolisko alueesta, palasin takaisin kielletyn alueen tuntumaan ja lähdin etsimään siitä tuulen alapuolella olevaa pienempää puoliskoa. Sieltä löytyi toinen ja kolmas maalimies. Toisen ilmaisun kesken alkoi häiriöhenkilö hyvin lähellä huudattaa sireeniä. Miklos lopetti haukkumisen ja katsoi korvat höröllään uteliaana tätä ihmistä. Kun sireeni hiljeni, ehdin miettiä, muistaako koira mitä oli tekemässä, mutta hyvin muisti ja ilmaisu alkoi uudelleen. Olisi varmaan alkanut muutenkin, jos sireeni ei olisikaan hiljennyt.

Tämä kansallinen koemuoto ei salli juurikaan kehuja ja hyvittelyjä koiran löytäessä, eikä siten ole kauhean kannustava koiralle. Jotkut tuomarit jopa vaativat, että ilmaiseva koira pitää komentaa pois piilolta ("ottaa hallintaan"). Nyt ei onneksi näin käynyt.
Kansainvälisten IPOR-sääntöjen mukaan taas koiraa saa taputella ja kehua runsain mitoin kun se tekee löydön, ja ulkomaan elävät ainakin aina nostavat ukon saman tien pois.

Nyt huomasin tässä KOLMANNELLA maalimiehellä, että olin unohtanut haastatella löydöt! Minun vakiolauseeni on: "Pelastuskoira Miklos on löytänyt teidät, kuinkas siellä voidaan?" (ihan oikeasti!) :-D Jos joku vastaa, huudan vielä: "Apua tulee pian!".
Huutelin sitten jotakin sinne piiloon äkkiä. Tilanne piti jotenkin klaarata kuitenkin, joten huusin tuomarille suoraan, että unohdin sitten haastatella aiemmat löydöt, mutta tämän haastattelin ja ei vastaa. Tuomari totesi tyynesti jotain sinne päin, että Joo, on merkitty jo ylös. ;-D

Kolme maalimiestä oli löydetty ja alue käyty läpi päästä päähän. Aikaa oli mennyt 13 minuuttia (kokonaisaika 20 min). Tässä vaiheessa ilmeni, että kielletylle alueelle ei päästä missään vaiheessa. Oli siis aika käydä vielä tutkimassa tarkkaan sen lähiympäristö. Kielletty alue oli merkitty punavalkoisin muovinauhoin. Kahdesti Miklos ehti astua alueen sisälle, mutta tuli sitten tiuaksta huudosta pois.
Menin kielletylle alueella ja yritin asettua selkä siihen päin ja pitää koiran edessäni tutkimassa aluetta ympäröiviä kasoja.
Usein kielletyllä alueella tai ihan sen läheisyydessä on maalimies, nytkin Miklos sai hajun ihan vierestä.

Loppuajan kulutin seisoskelemalla ja kävelemällä ensin tutkimani alueen toisessa päässä, alueella, josta ei ketään ollut löytynyt. Miklos vähän kierteli siinä, mutta kuten tuomari loppuarvostelussa sanoi, "ei tee tyhjää työtä".

Loppuarvostelussa saatiin kovasti kehuja.  :D
Ohjaajan käyttäytyminen sai arvosanan H (Hyvä), siinä varmaan näkyi haastattelun unohtuminen kolmella neljästä maalimiehestä. Muuten tuli kehuja ohjaajan käyttäytymisestä, olin kuulemma alusta loppuun rauhallinen, en painostanut koiraa, ja annoin sille rauhan tehdä hommansa.
Ohjaajan taktinen toiminta oli erittäin hyvä (EH), kuulemma alue tuli käytyä suunnitellusti ja kokonaan läpi.
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä sai arvosanan erittäin hyvä (EH), tuomarin mukaan häiriöt ja vaikea alusta eivät olleet koiralle ongelmia. Ainoastaan sireenin huudatus hyvin lähellä kesken ilmaisun häiritsi koiran keskittymistä, mutta se ei ollut pelkoa eikä muutakaan negatiivista.
Koiran ohjattavuus oli erittäin hyvä (EH), koskahan sitä on viimeksi kehuttu?? Mutta nyt se toimi todella oikeasti hyvin, koira meni juuri sinne minne halusin! Tuomarin mukaan se kysyi välillä minne nyt? mutta ihan pienin omin elein, ottamalla esimerkiksi pari askelta johonkin suuntaan, sain sen kuulemma etenemään kuten halusin. Kielletystä alueesta tuomari mainitsi koiran ohjattavuuden olleen esimerkillistä.
Koiran ja ohjaajan yhteistyö oli sekin erittäin hyvä (EH), ja tuomari tykkäsi että hyvin pelasi meidän kommunikaatio.

Ilmaisut sitten! Yleisarvosana neljästä ilmaisusta oli erinomainen (E), ne oli kuulemma hyvinkin riittäviä rauniokoiralle ja kyllä tuli selväksi missä maalimies on. Ainoastaan se yksi ilmaisu olisi voinut olla intensiivisempi (se jonka aikana sireeni huusi vieressä). On sitten kuulemma mielipidekysymys, että kuinka kauan sen koiran pitää haukkua... No, minähän kuittasin ilmaisut hyvinkin nopeasti, jo muutaman haukun jälkeen (toki koira sitten louskutti siihen asti että sain kiivettyä piilolle) ja tein näin sen takia, että minusta ilmaisut ei olleet tänään vahvoja. Itse olisin oman koirani tuntien antanut Mikolle ilmaisuarvosanan H.  ;)

Koe hyväksyttiin, tämä oli meidän kolmas hyväksytty PERA-B.  :-D

VIDEO kokeesta täällä. Kirsille kiitos kuvaamisesta!

Lopuksi muutamat kuvat: