Tänään treenailtiin vähän eri juttuja kuin yleensä. Ekalla kierroksella teemana oli koko Hesan radan tutkiminen 5 minuutissa. Koska pakkasta oli se -10 C astetta, niin juosten tehty etsintä piti hyvin lämpimänä. ;-)
Minun koirat ei osallistuneet tähän teemaan, koska treenasin ensin Dieselin joka teki normaalia perustreeniä.

Sitten herkuteltiin joulun jämäruoilla (ja saatiin Virpin kanssa aikamoiset joululahjat, KIITOS!) ja ruokailun päätteeksi arvottiin toiselle kierrokselle koirat.

Eli toisella kierroksella ohjattiin vierasta koiraa. Koska ihmiset halusivat kuitenkin nähdä oman koiransa vieraan ohjauksen alla, vaikeutettiin tilannetta vielä niin, että koiran oma ohjaaja sai kulkea radalla katselemassa samalla kun vieras ohjaaja ohjasi koiraa etsinnässä. Alueella oli myös ns. kielletty alue, jonne koiraa ei saanut päästää. Kun muut maalimiehet oli löydetty, siirtyi koiran oma ohjaaja kielletylle alueelle umpipiiloon maalimieheksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten koirat ilamisivat oman emäntänsä! Melkein kaikki ilmaisivat eri tavalla haukkuen: ei niin vaativasti, ja ihan vilpittömän iloissaan!

Hyvin toimivat koirat ja ohjaajat! Ohjaajat joutuivat pitämään melko paljon ääntä ja olemaan hyvin aktiivisia saadakseen koiran huomion. Miklos treenasi Lindan kanssa, ja hyvin meni. Joskin autosta aloituspaikalle saapuminen oli melko kaoottista, Miklos kiskoi ja sinkoili. Se tarvii aika kovan kurin käyttäytyäkseen hillitysti. ;-) 
Jos Mikko löytää maalimiehen, ilmaisee sen ja saa palkan, ilman että minä tulen piilolle lainkaan, niin piilolta vapauduttuaan Mikolla on tapana juosta minun luokseni "ilmoittautumaan". Jos kaukaa näen sen ilmeestä, että se on löytänyt ja saanut palkan. Ja juuri koskaan muulloin se ei juokse noin vain kesken etsinnän minun luokseni kysymään, minne sitten mennään.

Nytkin ensimmäisen ukon löydettyään Miklos lähti juoksemaan kohti minua, "ilmoittautumaan". Linda oli radalla, me Virpin ja Satun kanssa seisoimme tiellä rivissä katselemassa. Miklos juoksi suoraan Virpin eteen ilmoittautumaan. Koska Virpi ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, tajusi Mikko että kyseessä oli väärä henkilö, ja ravasi minun ohitseni Satun eteen ilmoittautumaan. :-D
Sitten Linda huuteli sen takaisin radalle ja he jatkoivat työskentelyä.

Oli kiva olla omalle koiralle maalimiehenä ja kokea miltä se tuntuu kun se pyrkii ponnekkaasti sisään piiloon. Aikamoinen kolina nimittäin kävi kun Mikko tassulla raapi ja paukutti piilon metallista ovea!