Mikko herätti minut viime yönä aamuviideltä ja pyysi ulos. Ajattelin, että sillä oli vatsa sekaisin ja se mennä jolkottikin reippaasti lumiseen hämärään. Yleensä Mikko tulee nopeasti takaisin ovelle ja sisään jos sen tarvitsee yöllä käydä ulkona, mutta ei tällä kertaa.

Kovat pakkaset (meidän mittarin ennätys tälle talvelle tuli toissayönä, - 34 °C!) hellittivät vihdoin ja yön aikana pakkanen oli lauhtunut kivasti viiteen miinusasteeseen. Mikolla on monen päivän ulkoilukiintiö vajaana kylmyyden takia, ja nyt se sitten ilmeisesti päätti nauttia senkin edestä raitista ilmaa!
Useitten huuteluitten ja vihellysten jälkeenkään ei Mikkoa näkynyt missään. Vartin jälkeen ei auttanut muu kuin laittaa kengät jalkaan ja lähteä hakemaan Mikkoa pihalta. Huutelin ja vislailin (ehkä hieman kireänä kun oli pelkkä pyjama päällä) ja päästyäni takapihalle, Mikko tuli jostain alarinteestä päin ihan muina miehinä jolkotellen, ilman mitään kiirettä.

Oli sillä varmaan ollut p-hätäkin, mutta kyllä se oli tainnut huomata sään lauhtuneen eikä malttanut odottaa aamuun asti...