Jes-Tas koiramme on epileptikko ja saa kohtauksia vain muutaman kerran vuodessa, onneksi, mutta kerran alettuaan kohtaus on sinnikäs ja uusii helposti. Tämän takia Jes-Tas saa heti kohtauksen alettua nestemäistä diatsepaamia rektaalisti.

Yli seitsemän vuoden ajan olen öisin havahtunut puoliksi hereille, kun kuulen koiran kynsien rapsivan lattiaa vasten tietyllä tavalla - kuuntelen, onko menossa kohtaus? - ja vaivun takaisin uneen kun kuulen että kaikki on kunnossa, joku vain vaihtoi paikkaa tai näkee unta. Kunnes viime yönä Jes-Tas sitten sai kohtauksen (ensimmäisen tänä vuonna :-)), ja minä EN HERÄNNYT!

Neuvokkaana koirana Miklos makasi Jes-Tasin vieressä ja haukkui, eikä vaiennut vaikka sitä komensin (ja tietää että meillä on ehdottomasti kiellettyä haukkua sisällä). Komensin uudelleen (enkä ihan kaunopuheisesti) ja sinnikkäästi Miklos haukkui. Vasta kun kömmin katsomaan "Mikä p****le nyt on", tajusin että Jes-Tasilla oli täysi kohtaus päällä... kipinkapin ruiskeet esille ja hengenpelastukseen. Hyvä Mikko!! Pelasti ehkä kaverinsa hengen. (ja minä vaan haukuin sitä, aika noloa)