FRF-koirajoukko treenasi tällä kertaa Espoon järjestämänä Ämmässuon kaatopaikalla.

Aluksi meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja jokainen sai gps-pisteen jonka ympärillä oleva alue piti tutkia. Miklos otettiin ensin töihin. Alueellamme oli kompostijätteestä, hakkeesta ja puunjuurakoista koostuvia isoja kekoja. Kasat olivat niin lähellä toisiaan, että jos koira juoksi niitten väleissä, ei hajut laskeutuneet sinne.

Miklos alkoi nostella nenäänsä alueen laidalla kukevalla tiellä ja pyrki sen toisella puolen olevalle kallionseinämälle. Siellä se yritti paikallistaa hajua. Tuuli aika voimakkaasti sivulta, ja toiset koiranohjaajat osasivat alkaa etsiä katseellaan vähän matkan päässä olevia kasoja, ja yhden päältä sojottikin jalka! Tarkkasilmäistä porukkaa.

Kasan viereltä, sen eri puolilta, koira ei saanut mitään hajua maalimiehestä. Vasta kun koiran lähetti aivan keon päälle, löysi ja ilmaisi se maalimiehen. Jatkoimme alueen etsimistä vielä hetken aikaa, työkoneiden luona Miklos käyttäytyi kuin jotain hajua olisi ollut, mutta ei sieltä mitään paikallistunut kuitenkaan. Koira oli vähän vetämätön, olisi voinut kiipeillä kasoilla innokkaammin yms.

Myöhemmin pääsimme vielä treenaamaan keskenämme. Menimme ensin avokaatopaikalle, jossa oli jyrättyä aluetta ja yhdellä alueella tuoretta roskaa, muovipusseja ja huonekalujen kappaleita yms.
Laitoin Mikolle kuonokopan päälle tälle tuoretta roskaa täynnä olevalle alueelle. Halusin nähdä, pystyykö se työskentelemään kopan kanssa. Ja luulen, että kuonokoppa itse asiassa nostatti sen intoa paljonkin, koska se liikkui reippaasti, etsi ihmisen hajua hyvin ja sen saatuaan paikallisti nopeasti hajun lähteen. Tarmokkaasti Mikko tunkeutui maalimiehen ympärillä olevan muovin läpi ja haukkui maalimiehen vimmaisesti.

Miklos sai kerran kuonokopan raapaistua pois päästään, kun laitoin sen takaisin, niin työnteko jatkui suurella tarmolla. Eli koppa siis hatutti sitä suunanttomasti ja se purki sen etsimiseen. Hyvä homma! Käyttämäni kuonokoppa on aivan liian iso, jotta koira pysytisi vapaasti haukkumaan sen päässä. Hyvin toimi.

Sitten jatkettiin jyrätylle alueelle ja otin kuonokopan pois. Se taisi olla virhe, sillä nyt koiraa kiinnosti suuresti maan haistelu, ja kerran se jopa heittäytyi kieriskelemään. Monesti haisteli maata ja aina kun huusin EI!! koira jatkoi nätisti matkaa, näyttäen etsivältä... Se sai maalimiehestä hajun hyvin, lähti sitä kohti, ja sitten kääntyili sinne tänne maata haistellen. Lopulta meni maalimiehenkin luokse ja ilmaisi, mutta siis oli NIIN kiinnostava paikka, että aika tyytymätön olen.

Menimme takaisin kompostijätealueelle ja treenasimme siellä vielä yhden kierroksen. Nyt Mikolla oli meno päällä: se kiipeili aktiivisesti kasojen päällä, juoksi ja etsi hajuja aktiivisesti ja oli todella hyvässä vedossa. Yksi maalimies löytyi pitkän kasan päältä, jossa laitoin koiran toisesta päästä kasaa kipeämään ylös ja maalimies oli siis keon toisessa päädyssä.
Toinen maalimies oli puunjuurakkokasassa ja Miklos sai hajun vähän matkan päässä, yritti pariin kertaan mahdottomasta paikasta ylös ja kun lopulta pääsi, niin ei päässyt sieltä maalimiehen suuntaan enää. Lopulta meni toisesta kohtaa ylös ja ilmaisi hienosti siellä. Tämä meni hyvin!

Illalla kun otin koiran autosta, oli se kuivahtanut ja näytti tältä. Tällä koiralla on siis normaalisti valkoisen jalat. ;-D