Metsässä on kiva tossottaa omaan tahtiin. Välillä se on ripeähköä ravia, välillä hidasta haistelua. Ja hevosenkakka maistuu aina kohdalle osuessaan.
Tänään vastaan sattui erityisen hyvä ja maukas keppi. Ensin sitä kannettiin poikittain niin, että muut koirat hyppi pois alta kun keppi sojotti ja huitoi sinne-tänne, sitten sitä rouskutettiin ja pureskeltiin hartaudella.
Ulkoilun jälkeen sopii hyvä jäädä aitaukseen yksikseen torkkumaan. Miklos etsii aurinkoisen paikan ja käpertyy kerälle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.