PRA:n voi geenien lisäksi joskus satunnaisesti aiheuttaa silmänpohjan tulehdus, joka voi aiheutua esimerkiksi myrkytyksestä (harvinaista mutta mahdollista).
Miklos sai jotakin myrkkyä päälleen yöllisessä etsinnässä kesäkuussa 2008.

Miklosin kollega ja etsijätoveri tuona yönä, Toto-lagotto kävi tänään silmäpeilauksessa ja todettiin terveeksi, luojan kiitos. Heli-emäntä oli kertonut tapahtuneesta ja silmälääkäri oli pitänyt kuulemma ihan mahdollisena, että Miklosin silmävauriot voivat olla siitä myrkytyksestä johtuvia: yhdelle voi tulla yhtä, ja toiselle toista.

Helin puhelun jälkeen alkoi päässäni pyöriä tuon viimekesäisen kauhean vuorokauden tapahtumat.

Mikollehan tuli voimakkaat ulkoiset oireet: se oli kuin tulessa kauttaaltaan, ihan koko koira, sitä poltteli kauheasti kauttaaltaan. Varpaanvälin iho ja silmät punaisina, muuten ihossa ei ollut näkyviä oireita.
Totolle tuli voimakkaammat sisäiset oireet: se kutisi myös mutta oli enemmänkin väsynyt, voimaton, pahoinvoiva ja tajunnan taso heikentyi.
Järkeilimme silloin, että Miklos oli kerännyt valtavaan turkkiinsa enemmän myrkyllistä ainetta, ja siksi sen ulkoiset oireet oli voimakkaammat, ja Toto taas ehti nuolemaan itseään pitempään ennen kuin Heli pesi sen, ja siksi sille tuli voimakkaammat sisäisen myrkytyksen oireet.

Muistan kuinka saavuin etsinnästä aikaisin aamulla kotiin Miklosin kanssa, ja autossa se kiehnäsi koko ajan häkissä. Kun otin sen autosta ulos, se sinkoili tuskaisena, nosteli tassujaan, yritti kieriskellä, ja ylipäätään oli kuin haluaisi juosta ulos nahastaan. Aika nopeasti minulla sytytti, että se oli kuin sillä olisi ollut kroppa tulessa, tajusin sen altistuneen jollekin ja aloin pestä sitä. Pesin ja huuhtelin, pesin ja huuhtelin.
Kun Miklos pääsi kylpyhuoneesta, se ei enää kutissut niin paljon muualta, mutta hinkkasi naamaansa olohuoneen mattoon, sänkyyn, joka paikkaan. Se hinkkasi poskiaan, vielä noin tunnin ajan. Tajusin jotakin tänään Helin puhelun jälkeen kun kaikki palasi mieleen. Voin nähdä sen koiran hinkkaamassa naamaansa ja tuntea sen huolen ja avuttomuuden tunteeni taas, kun pesu ei auttanutkaan kaiken polttelun poistoon.

Ja tässä se oivallus on: minä pesin koiran turkin, mutta minä en huuhdellut sen silmiä. Minä en tajunnut huuhdella sen silmiä! Täysin anteeksiantamatonta.