3.10. Salo PERA-B. Tuomarina Juha Kuronen.
Mikko lähti radalle ikään kuin vain tassuttelemaan, jotenkin ei ollut etsintävaihde päällä, outoa? Ensimmäinen maalimies löytyi todella nopeasti, koira seisoi maakaivon kannen päällä ja haukkui muutaman kerran, ehdin juuri hyväksyä ilmaisun ja lähteä kohti koiraa, kun Miklos muina miehinä jatkoi matkaa rinnettä alaspäin. Häh? Kyllä minulta leuka loksahti alas, mitä tapahtui? Jättikö minun koirani maalimiehen?? Pokkana jätin silti viirin piilolle, ajattelin, että kyllä tuomari sitten sanoo "kiitos, riittää", kun ei enää viitsi tuollaista katsella.
Sitten hetken päästä tuli ilmaisu pienestä vajasta, koira haukkui ensin sisällä, sitten tuli ulos ja haukkui seinän läpi, raapien seinään, sitten meni takaisin sisälle ja asettui siihen raapimaan ja haukkumaan isoa kirstua. Merkkasin piilon ja jatkettiin.
Tarkoitukseni oli lähettää koira alarinteeseen, mutta se jostain syystä lähtikin kiipeämään ylös vanhaa pk-tikasestettä (sellaista korkeaa jossa on tikkaat ylös, vaakatasossa ja sitten alas). Olisi pitänyt tässa vaiheessa vaan nostaa koira alas tai pyytää tuomarilta lupa siihen, sanon nyt jälkiviisaana. Koiraan kun ei saa koskea kokeessa niin että sitä nostelisi tms.
No, ylös koira kapusi, vaakasuoralle osalle, ja en voinut muuta kuin seurata vierestä jotta koira tulisi rauhassa alaskin. Yli puolen välin meni hyvin, mutta sitten rytmi meni sekaisin tms, ja koira astui molemmilla etujaloilla puolien väliin ja sukelsi alas, ilmassa pyörähti ympäri niin että laskeutui aikalailla niskoilleen-selälleen maahan. Parista metristä siis. Hetken aikaa se oli pöllähtänyt, sitten nousi ylös ja harmistuneen oloisena jatkoi sinne alarinteeseen etsimään...
Sitten etenimme rauniokasalle, ja koira alkoi paikallistaa heti hajua - paikallisti, hyöri ja pyöri, mutta ei saanut paikallistettua niin että olisi ilmaissut. Lopulta jatkoi matkaa vaikeakulkuiselle rauniokasalle, ja siellä ilmaisi ihan hyvin maalimiehen, yritti vielä murtautuakin piiloon sisälle.
Koe ei tietenkään mennyt läpi, mystinen juttu se ensimmäisen maalimiehen jättäminen - kolmannen vaikeuden vielä voi laittaa sen edeltäneen pahan tipahtamisen piikkiin, mutta ei ensimmäistä!

Tässä välissä Miklos lepuutti muutaman päivän ja meni sitten Aistiin hoidettavaksi - aikamoisen tärskyn se oli saanut rankaansa. Saimme kotiin sairasloma-, jumppa- ja venyttelyohjeet. Samalla kerralla todettiin muuten että vihdoinkin, KOLME VUOTTA etujalan vammautumisen jälkeen, etujalka ei enää laahaa maata Mikon ravatessa!! Siinä se avain siis siihen, miksi se liikkuu taas raunioilla niin hyvin. ;-)

24.10. Lappeenranta PERA-B. Tuomarina Jouko Peuhkuri.
Kielletty alue oli radan toisessa päässä tuulen yläpuolella. Aloitin toisesta päästä ja koira liikkui kivasti ja oli erinomaisen hyvin ohjattavissa. Ainoat kerrat jolloin itse kiipesin kasojen päälle, oli kun kävin merkkaamassa löydöt, muuten kävelin alhaalla kasojen lomassa tai reunoilla ja koira kiipeili ohjaukseni mukaisesti.
Neljä maalimiestä löytyi ja ilmaisut oli ihan ok. Koko alue oli käyty kertaalleen läpi, kiellettyä aluetta lukuunottamatta ja pääsimme sitten sinne.
Kielletyllä alueella koiralla oli haju yhden kasan päällä, korkealla, ja kun se tuli kasan viertä alas, haju katosi. Jostain syystä koira ei koskaan edennyt kasan päädyssä ollellee rengaspinolle asti, maalimies oli siellä. Kerta toisensa jälkeen koira kävi ylhäällä "hakemassa hajua" ja aina alas tullessaan kääntyi takaisin ylös - eteni 2 m päähän maalimiehestä ja palasi ylös hajun perässä. Itse en nähnyt tänne alueelle, joten päässyt koiraa ohjaamaankaan.
Ei mahda mitään, koira ei pystynyt nyt paikallistamaan tätä viimeistä maalimiestä. Minä olisin kyllä pystynyt koiran käytöksen ja tuulen suunnan perusteella osoittamaan maalimiehen sijainnin melko tarkalleen, mutta sepä ei auta kokeessa.
Loppuarvostelussa tuomari suitsutti koiran ohjattavuutta ja yhteistyötämme, hän jopa sanoi, että tämä suoritus olisi pitänyt videoita ja esittää esimerkkifilminä täydellisestä ohjattavuudesta sekä yhteistyöstä, joka ei voi tuosta parantua. :-)

1.11. Salo PERA-B. Tuomarina Esa Luukkonen.
Miklos ilmaisi kaksi maalimiestä kohtuullisen hyvin, mutt ayhtä (jälleen maakuoppa), ei ilmaissut. Tällä piilolla Miklos pörräsi, tutki sitä useammasta suunnasta, katseli ympärilleen ja tutki taas. Kun Miklos saapuu piilolle jossa on maalimies, se haistelee ja paikallistaa häntä heiluen, sitten jähmettyy haistamaan johonkin valitsemaansa kohtaan ja häntäkin pysähtyy, sitten ensin häntä heilahtaa tietyllä tavalla kerran ja sitten seuraa haukku. Nyt se haisteli ja tutki, mutta sitä haukkua edeltävää hännänheilautusta (joka kertoo Jees! Tässä se on!!) ei tullut lainkaan - eikä haukkua.
Jatkoimme sitten matkaa, näin jälkiviisaana olisin tietenkin voinut koiran vielä vastakkaisesta suunnasta kertaalleen lähettää piilolle - olin kuulemma lähtenyt pois, koira palannut piilolle mutta sitten lähtenyt perääni kun ohjasin jatkamaan eteenpäin.
Aivan ajan (20 min) lopussa Miklos sai ihan nuotion vierestä hajun piilosta, joka olikin todella vaikea paikallistaa. Aika tuli täyteen, ja tuomari sanoi että voin antaa koiran rauhassa paikallistaa loppuun ja ilmaista ja kehua ilmaisun, hän menee laittamaan paperit valmiiksi.

Tämän kokeen jälkeen piti todella ajan kanssa pohtia, mistä on kyse. Koira ikään kuin haistaa jotakin, mutta ei kykene tarpeeksi hyvin paikallistamaan. Kaikki ongelmat on olleet suoraan alaspäin ilmaistavia piiloja.
Aikani asiaa mielessä pyöriteltyäni muistin vuoden takaisen ongelman: jäljellä Miklos alkoi yhtäkkiä kesken suoran jäljen kääntyä vasemmalle. Ja aina vasemmalle! Sitten se palasi jäljelle, jatkoi jonkun kymmenen metriä ja kääntyi taas vasemmalle. Sitä jatkui muutaman viikon ajan, ja olin aivan ihmeissäni, kunnes Mikon vasempaan silmään tuli voimakkaasti rähmivä silmätulehdus. Eläinlääkäri totesi vasemman kyynelkanavan olevan turvonnut umpeen. Ja kyynelkanavahan johtaa sieraimeen. Kun silmätulehdus hoidettiin kuntoon, koira taas jäljesti suoralla suoraan.

Mitään menetettävää ei ollut, joten varasin ajan eläinlääkärille. Pyysin nenäpunkkiin Interceptoria varmuuden vuoksi, ja kysyin voidaanko jotenkin tarkistaa, onko kyynelkanava tukossa tai tukkeutumassa. Paikalla oli myös egyptiläinen eläinlääkäri tutustumassa toimintaan, ja taisi olla omituinen syy tulla lääkäriin tuo "minun mielestä se ei ehkä haista ihan kunnolla".
Mikolle laitettiin värilliset tipat kumpaankin silmään, sitten lisättiin litkua silmiin ja säädettiin pää kirsu-alaspäin-asentoon. Ja sitten kolme ihmistä kyttäsi tosi läheltä Mikon kirsua: tuleeko nesteet ulos kummastakin sieraimesta ja kuinka pian. Oikeasta sieraimesta tuli heti, ja vasemmasta 2-3 minuutin kuluttua. Eli vasen puoli oli tukossa taas.
Ei muuta kuin liottamaan vasenta kyynelkanavaa auki ja toivomaan, että turvotus laskee.

Saimme paikan vuoden viimeisimpää PERA-B-kokeeseen. Aloin suunnitella harjoituksia nyt kun nenän pitäisi olla parantumassa. Ja sitten tuli yskä. Mikolle tuli yhtäkkiä niin kova yskä, että se ei pystynyt lainkaan haukkumaan - haukun sijasta tuli aina yskähdys. Ja liikkelle lähtiessä tuli yskähdys. Ei siis treenata sittenkään.
Muutaman päivän yskittyään, Mikolta meni ääni. Ja yskä jatkui. Haukkuessa tuli yhä vain yskä. Ja eipä Mikko paljon kotioloissa sitten halunnutkaan haukkua tietenkään.
Yskä kesti ja kesti, ja pidin koiraa levossa. Vähitellen yskä alkoi helpottaa, niin että koira köhäisi vain kerran-pari päivässä, mutta ääni ei palautunut - tai tavallaan palautui, tuli siis sentään jotain ääntä haukkuessa, mutta sellainen omituinen matala hankalan kuuloinen hau, ei Mikon normaali hau. Eläinlääkäri sanoi, että jos ääni on matala yskän loppumisen jälkeen vielä kahden viikonkin päästä, niin sitten voidaan tutkia, ennen ei kannata. Yritin pitää koiran mahdollisimman hiljaisena ja levossa.

5.12. PERA-B Salo. Tuomarina Esa Luukkonen.
Miklos oli ollut kolme päivää kokonaan yskimättä ennen koetta - muuten en olisi sitä tuonutkaan kokeeseen. Kyllä jännitin koeaamuun asti, voimmeko osallistua vaiko emme! Onneksi PERA-B ei ole fyysisesti kovin rasittava koe ja suoritus on lyhyt (20 min).
Vastoin kaikkea muille opettamaani, nostin tässä kokeessa käden ylös ilmaisun hyväksymisen merkiksi koiran ensimmäisestä haukahduksesta. Niin pahaa minun teki kuunnella sitä oudon kuuloista haukkua. Toki koira sitten ehti kyllä haukkua lukuisia kertoja ennen kuin minä olin piilolle asti päässyt löytöä viirillä merkitsemään. Yksi ilmaisu tuli niin, että olin tosi lähellä, miltei vieressä, ja silloin tuomari sanoi, että antaa sen nyt haukkua vähän useamman kerran, ennen kuin antoi luvan mennä piilolle.
Kun kolme ukkoa oli löytynyt, sanoin että alueesta oli tutkimatta torni ja pieni kaistale keskellä, savun vieressä. Otin jälkimmäisenä mainitun ensin, ja sieltä löytyi vaikeasta piilosta maalimies. Sanoin, että nyt pitää vielä mennä sinne tornille, jolloin tuomari totesi, että no mene sinä sinne, minä menen kirjoittamaan teille paperit valmiiksi. En sitten yksikseni sinne tornille enää viitsinyt lähteä. ;-)

Tulihan se tulos vihdoinkin, ei olekaan koskaan tarvinnut näin monta yritystä! Ja nyt pitää jatkossa muistaa tuo nenän/kyynelkanavan tarkistaminen säännöllisesti. Toki meillä on vuoden takaa kahden lajin kokeet tehtynä, mutta koska FRF-hommiin tarvitaan vuosittain B-koe, niin tiukille meni.