Tukahduttavan kuuma päivä! Illalla kun pahin porotus hellitti, päätin harventaa salaattipenkkiä. Ryytimaata ympäröivässä aidassa on ihan pienenpieni rakonen, josta pikkukoira Pöpönen livahti huomaamattani mansikkamaan puolelle. Onneksi havahduin siihen, että heinänkorret heiluu ja menin katsomaan mitä siellä tapahtuu, ennen kuin kaikki raakileet oli popsittu. 

Kun olin survonut 10 litran ämpärin täyteen eri salaatteja, näkyi salaattimaassa jo hieman multaakin. Mutta Mikkoa ei. Ei niin missään. Huutelin ja etsin, ei löydy luppakorvaa.

On vain yksi paikka minne se olisi voinut mennä näin kuumalla, mutta en jaksanut uskoa, että se olisi sinne lähtenyt. Se voisi olla mennyt uimaan, suoraan tuosta pellon läpi joelle. Sinne sitten menin minäkin (tosin pellon laitaa pitkin kiertäen). Ei näkynyt.
Kävelin (öööh pisteliästä pöheikköä kainaloihin asti!!) joen vartta koko matkan sillalle, koska sillan alla on se uimapaikka missä ollaan käyty. Vähän väliä tungin pusikon läpi joenvarteen katsomaan, onko pinta tyyni vai polskiiko joku jossain. Ei näkynyt mitään.

Sillan lähestyessä huutelin taas Mikkoa ja Bingo! sieltä se kahlaili minua vastaan, ihan ilahtuneena että minäkin tulin sinne.

Sapetti ihan hillittömästi kun hiki valui ja pöheikkö pisteli, mutta kiukku muuttui nopeasti ihastukseksi, kun huomasin että joella oli varmaan satoja sinisiä sudenkorentoja. Niitä oli ihan joka puolella istuksimassa kasveissa ja pörräämässä veden pinnassa.

Loppujen lopuksi Miklos taisi viettää sellaisen 45 minuutin uimareissun, mutta ilmeisen tehokasta oli, koska kotiinpäin askel kulki varsin kevyesti ja vauhdikkaasti!