Tänään tuli ajeltua Naantalin taakse ja takaisin testaamaan Mopin paimennusominaisuuksia. Kateellisena katselin sillä suunnalla peltoja, joista sato oli jo korjattu ja sänkipeltoa oli tarjolla silmänkantamattomiin. Naantalin aurinko taitaa olla totta! Miten voikin olla, että täällä etelässä kärsitään sateista ja ollaan niin jäljessä elonkorjuussa.

Nurmikko- ja peltojälkipaikkoja on silti alkanut löytyä, kun vaan aina ajellessa pitää silmät auki. Satu on bongaillut uusia paikkoja Tikkurilan suunnalta, ja kesäiltaisin kävin silloin tällöin kesäkylämme isoilla nurmialueilla treenailemassa. Tällä viikolla minä löysin Koivukylään mentäessä matkan varrelta pari niityittynyttä aution oloista rehu-apila-heinä-peltoplanttua joista yhden eilen "koeajoimme".

Myös porvoontien varressa on paljon peltoja ja niittyjä joista villeimmän näköisille uskaltauduin keväällä, ja nyt syksyllä ajattelin niitä myös hyödyntää, ettei aina tarvitsisi ajella kovin kauas asti. Jos jäljen pituudesta on valmis joustamaan, saa aika lähellekin tehtyä esim. jäljennosto-harjoituksia.