Osallistuimme ihan ensimmäiseen jälkikokeeseemme. Koe järjestettiin Salon seudulla. PEJÄ-kokeessa jälki on 1500 m pitkä ja noin 2,5 h vanha ja jäljellä on 5 esinettä ja ilmaistava ihminen jäljen päässä.

Jälkeä olemme harjoitelleet 3 kertaa ennen koetta, 300-700 m pitkiä parin tunnin ikäisiä jälkiä. Näillä eväillä mentiin sitten katsomaan miten pitkälle rahkeet riittää.

Jäljen nosto meni ihan hösseliksi kun ohjaajalla ei ollut ihan oikea taktiikka ehkä käytössä. Miklos lähti sinnikkäästi puskemaan takajälkeä, mielestäni käänsin koiran ympäri ja oikeasti lähetin sen ihan eri suuntaan ja suoraan ruudusta ulos. Sitten jossain välissä koira kuulemma oli lähtenyt oikein kauniisti jäljestämään oikeaa jälkeä oikeaan suuntaan, mutta olin kiskaissut sen pois. Lisäksi olin tallannut jäljen ruudun sisällä täysin. Tuomari suunnilleen haukkoi henkeään ohjaajan toilailujen takia, ja lopulta komensi meidät ruudun yhdelle reunalle ja sanoi että jos koira siitä vielä nostaa jäljen niin saa mennä.

Niin pääsimme alkuun ja siitähän se sitten lähti. Pari kertaa oli jälki pahemman kerran hukassa mutta aina pääsimme jatkamaan. Ohjaajan oli tarkoitus silmä tarkkana bongailla esineitä, mutta eipä löytänyt yhtäkään vaan Miklos maaten ja nenällä tökkien ilmaisi kaikki viisi esinettä hienosti.

Rahkeet riitti loppujen lopuksi arviolta 1400 m, sitten harhajälki vei mukanaan. Huomasin jäljen vaihtumisen ja yritin palata takaisin oikealle jäljelle, mutta emme enää löytäneet sitä ja sitten homma hajosi täysin ja luovutin. Ehkä parempi näin, tuleepahan treenattua lisää jäljestämistä!

Jäljen nostamisesta saimme arvosanan T, esineistä arvosanan E, mutta valitettavasti maalimies jäi löytymättä ja siis koe hylättiin. Tuomari Esa Luukkonen vietti tovin kertoen neuvoja ja vinkkejä mm. jäljen nostoon, takajälkeen ja maalimiehen nostoon lopussa. Monet kiitokset hänelle näistä kullanarvoisista ohjeista. Tästä on meidän hyvä jatkaa, olipa hyvä opintoreissu!