Diisu lähti evakkoon kun eräs pariskunta tuli meille taas lemmenlomalle. Diisun vaihtarina Mikkosilta tuli meille ruotsalainen vanhapiika Hedvig. Heddi tykkää kauheasti Mikosta, ja Mikkokin Heddistä, koska sekin on vakava ja huumorintajultaan kuivakka, ja arvostaa hillittyä ja rauhallista olemista. Mikosta poiketen Heddi ei kuitenkaan erityisemmin nauti rapsutteluista, vaan sitä näyttää suorastaan kuvottavan, kun sitä taputellaan. Noin kerran päivässä se kuitenkin tulee luokseni, irvistelee ja kiipeää halailemaan ja pussaamaan naamaa kauheasti. Kohtaus menee toki yhtä nopeasti ohitse kuin alkoikin.

Heti ensimmäisenä aamuna meillä Heddi-parka sai perusteellisen herätyksen, kun isäntä alakertaan tullessaan nappasi sitä kainaloista ja nosti takajaloilleen seisomaan, painoi kasvonsa sen naamaan kiinni ja hassulla äänellä lässyti-lässyti ja käsillä vatvoi ja rapsutti kauheasti samalla. Sitten:
- Ohoh! Hetkinen... eihän tämä olekaan Moppi! Tämähän onkin se Mikkosten nyrpeä koira! Ilmankos se hätääntyi.

Heddi on hyvin persoonallinen koira kaikkine outouksineen. Ihan aito PON. Mitä enemmän se on täällä, sitä enemmän tykkään siitä.

Mikon pedillä viihtyy myös Heddi.