Pari päivää sitten Mikolta löytyi vielä isompi patti kaulaltakin... eipä ollut tunnelmat korkealla! Loputtoman märehtimisen sijaan (melkoisen pahan mielen ja vollotuksen jälkeen) päätin selvittää tilannetta sen minkä pystyy ja varasin Mikolle ajan syöpäsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille. En siksi, että aloitettaisiin jotain erikoishoitoja jos syöpä löytyy, vaan siksi, että halusin tietää onko tilanne jo paha ja jos on, niin tietäisin päästää Mikon pois heti kun se oireilee kipuja tai jalat menee alta tms. Sitten ei tarttisi enää miettiä, teenkö oikein vai vieläkö odotetaan.

Syöpälääkäri otti asiamme vakavasti ja otti ohutneulanäytteet kaikista pateista jotka löysimme. Kaulan isompaa pattia myöten kaikki oli rasvapatteja! Otettiin samalla myös verikokeet kun Mikkoa oli paastotettu joka tapauksessa. Muut arvot oli ok, mutta hemoglobiini ja leukosyytit hieman normaalin alarajan alapuolella.
Verikoetuloksia odotellessa nautimme Satun (henkisen tuen) kanssa jätskit ulkona penkillä auringossa istuen ja Mikko sai omenan ja lakupötkön. 

Lääkäri kysyi, minkä väristä Mikon kakka on ja minun oli tunnustettava, että en ole nähnyt sen kakkaa varmaankaan pariin vuoteen, koska Mikko on täällä maalla oikeastaan aina vapaana ja täräyttää tortun jonnekin metsään tai pellolle. Nyt alkaa siis paskan syynäys, lähinnä tarvitaan tieto, onko se mustaa tai veristä vai ei. Tämä onkin vähän haasteellisempi projekti, sillä Mikko lopettaa hommat kesken, jos asettuu liian läheisiin tarkkailuasemiin: se mulkaisee ja sanoo "Perverssi!" ja änkeää sen jälkeen jonnekin ihan pöheikköön paskomaan.  

Mikon söpönen kämppis Pöpönen   seikkailee tätä nykyä myös kovien kansien välissä:



"Tämä on pikkukoira Pöpönen" on kuvakirja lapsille ja lapsenmielisille. Kirja kertoo pienen PON-koiran ensimmäisestä vuodesta omassa perheessään. Kirjaa saa ostaa bloggaajalta, yhteydenotot sähköpostitse.