Tänään vietimme pitkän päivän Imatran raunioradalla. Matkalla Mersussa oli tiivis tunnelma, kun kyydissä oli 3 ihmistä ja 5 koiraa. Hyvin kuitenkin mahduttiin! Takapenkille laitettiin turvavöihin kiinni Miklos ja Jippo, jotka oli tosi söpöläisiä!

Perillä Imatralla meitä oli vastassa aina yhtä mukava Matti. Ensin jakaannuimme kahteen pienryhmään. Omassa ryhmässäni harjoittelimme 1-2 maalimiestä aina pienellä alueella kerrallaan. Saimme monta lyhyttä harjoitusta per koira päivän aikana. Päivän päätteeksi otettiin vielä koko ryhmällä isompi "kokeenomainen" harjoitus koirille ja ohjaajille.

Miklos ja Diesel vuorottelivat harjoittelemassa kanssani. Diesel treenasi monta lyhyttä sessiota, ja Miklos aluksi pari lyhyttä vaikeahkoa etsintää ja sitten korkean tornin ja lopuksi IPOR B-kokeen raunio-osuuden jossa minä en tiennyt missä maalimiehet oli.

Näppärästi ja ketterästi Miklos kiipeili ja hypähteli. :-D

Torniharjoituksen teimme niin, että Miklos oli raunioalueen reunalla ja maalimies vilkutteli ja huuteli sille tornista. Halusin että Miklos sitten itsenäisesti etsisi reitin ylös. Ei mikään helppo tehtävä näkövammaiselle koiralle, mutta ihan kivasti meni!

Video (pari piiloa ja torni) 

Lopuksi Matti ystävällisesti suunnitteli ja toteutti meille IPOR B-rauniokokeenomaisen harjoituksen moottori- yms häiriöineen. Laita jolla sain liikkua olikin oletetusta poikkeavasti metsässä! Miklos lähti innokkaasti töihin. Se löysi ensimmäisen maalimiehen palkkipinon alta ja ilmaisi oikein hyvin. Seuraava maalimies löytyi tornin vierestä tiilikasan sisästä, hajua tuli vain pienistä raoista ja piiloon oli menty sisälle ihan muualta. Vaikea ja hyvä piilo! Tämän Miklos ilmaisi ensin pätkien, minä hyväksyin haukun turhan aikaisin, odottelin sitten kauempana että koira sai varmuuden ilmaisuun, eli paikallisti kunnolla mistä haju tuli.

Seuraava haukku tuli kaappirivistöstä, ja kesti hetken että saimme yhteistyössä paikallistettua oikean kaapin. Eivät kuulemma käytä kokeissa näitä kaappeja koska täsmällinen paikallistaminen on niin vaikeaa, vaan ne  on vain harjoitusta varten, ja onkin siinä todella oivalliset.

Sitten Miklos hakeutui raunioalueen vastakkaiseen reunaan, ja alkoi siellä käyttäytyä kuin olisi hajulla. Se oli ihan hilkulla että aloittaisi ilmaisun, mutta katseli ympärilleen minua etsien. Tämä on näön heikentymisen myötä tullut "uusi" juttu: huomasin viime syksynä Lappeenrannan kokeessa, että joillain piiloilla siellä koira ensin katsoi missä minä olin, ja sitten vasta aloitti ilmaisun. Nyt minä olin liian kaukana ja niin monen raunioelementin takana, että koira ei minua nähnyt. Pyöri ja pyöri, ja sitten lähti tulemaan minua kohti vähän kysyvän oloisena, siis sinne missä oletti minun olevan.
Kaikki muut kolme maalimiestä Miklos oli ilmaissut niin, että ei nähnyt minua ja minä en nähnyt koiraa lainkaan sen ollessa piilolla ja ilmaistessa. Tämä piilo oli kuitenkin erityisen vaikea ja vähähajuinen. Koira alkoi myös vähän väsyä. Matin kanssa neuvottelimme mitä tehdään ja olimme yksimielisiä että jatkan eteenpäin tutkimattomalle alueelle ja palaamme tuolle piilolle sitten uudestaan. Lähetin koiran suoraan korkean kasan päälle ja olin juuri lähettämässä siitä eteenpäin, kun koira ilmaisikin. En nähnyt sieltä alhaalta metsänlaidasta, että kasan päällä oli kaivoja. :-)

Otin sitten toisen laidan lähetyslinjaksi, ja lähetin koiran sinne vaikean piilon suuntaan - en tiennyt siis vieläkään, missä maalimies oli. Kun Miklos saapui piilolle, se ilmaisi sen nopeasti. Kyseessä oli rinteeseen upotettu kaivo. Avasin kannen, ja kaivo olikin tyhjä! Hämmästykseni oli suuri, ja pettymys, valeilmaisuko?? Matti kehotti huutelemaan piiloon ja siellähän olikin tunneli rinteen sisässä ja maalimies jutteli takaisin ja alkoi ryömiä esille. Heitin palkkapurkin piilon pohjalle ja kas, Mikkohan hyppäsi perässä. Saatiin siis oikein hyvä loppu tähän vaativaan harjoitukseen! :-D

Harmittaa vähän tuo epävarmuus heikoissa hajuissa, mikä Mikolle on tullut - että se haluaa ensin tietää että minä näen että se ilmaisee. Mutta onhan se tiedossa ollut, että Mikon parhaat päivät on ohi, ja nyt minun täytyy vaan opetella tukemaan sitä ja kompensoida sen heikkouksia.

Kotimatkalla autossa Mikko ja Jippo oli taas NIIN söpösiä. :-)