Uudenvuoden kunniaksi treenasimme jo valoisaan aikaan eli kahdelta päivällä. Olimme Linnanpellossa ja päätimme treenata avaralla pellolla pitkiä suoria pistoja.

Mikolle tein kahden etenevän maalimiehen avulla risteilyharjoituksen, joka onnistui ihan täydellisesti. Viisi pistoa molemmin puolin. Maalimiehillä oli neljällä ekalla kerralla palkkana vain peinet kuviat raksut, ja vikoille kerroille herkullista kalapurkkiruokaa.

Ideana oli, että minä liikun reippaasti eteenpäin keskilinjalla koiran ilmaistessa, ja maalimies toisella puolen asettuu minun sijaintini mukaan suoraan linjaan seuraavan piston päähän. Kun koira on palkattu, huudan sitä luokseni ja pistän lennosta keskilinjan ylitse suoraan vastakkaisella maalimiehelle. Kun koira ilmaisee siellä, jatkan taas eteenpäin ja toisen puolen maalimies siirtyy taas suoraan seuraavan piston päähän. Taas kutsun koiraa ja pistän lennosta yli. Jos keskilinjan ylitykset sujuu suoraan antamaani suuntaan, niin koira risteilee joka pistolla suoraan maalimieheltä toiselle, eikä sitä kertaakaan pysäytetä keskilinjalla.

Miklos näki maalimiesten lähdöt keskilinjalta alussa ja alkoi hinkua oikeanpuoleisen perään. Olin kuitenkin päättänyt aloittaa vasemmalle ja lähetin koiran sinne. Maalimies käveli vielä kun koira saapui, joten Miklos pysähtyi jonkun 4-5 metrin päähän, katsoi ukkoa, minua ja haukkui sitten vähän kysymysmerkkinä. Maalimies pysähtyi, koira haukahteli, ja sitten maalimies meni kyykkyyn ja Miklos juoksi ihan luokse haukkumaan. Pitää muistaa harjoitella taas lisää niitä liikkuvia maalimiehiä...

Vasen ukko vapautti koiran ja kutsuin sen, ja lähetin lennosta oikealle. Kaikki sujui tosi hyvin, koira risteili ukolta toiselle ja kaikki keskilinjan ylitykset vauhdissa sujui todella hyvin, koira juoksi aina ihan vierestäni ja otti hyvin näyttämäni suunnan. Kertaakaan en pysäyttänyt sitä keskilinjalla.
Vasemmalla puolen pelto laski alas sen verran, että maalimiestä ei näkynyt keskilinjalle, mutta edettyään annettuun suuntaan tarpeeksi, koira kyllä näki ukon. Oikealla puolen taas maalimies kyllä näkyi, mutta oli todella kaukana, ja joka pistolla aina vaan kauempana.

Yhdellä pistolla vasemmalle koira pysähtyi hetkeksi rinteen laelle, mutta käskystäni jatkoi matkaa. Neljännellä pistolla oikealle koira eteni hieman hitaammin juosten, aavistuksen empien. Mietin, että pohtiko se, kannattaako tuonne noin kauhean kauas mennä oikeasti sen pienen kuivan käntyn takia... Oikealta puolen koiraa oli myös vaikeampi saada pois maalimieheltä, koska ukko jäi sinne ja koira ei mielestään ollut saanut kunnollista palkkaa. Välillä Miklos epätoivoisesti nuuskutti maata vakuuttuneena siitä, että maalimies oli oikeasti pudottanut maahan sen palkan, se ei voinut olla kokonaisuudessaan vain yksi kuiva raksu...

Viimeinen eli viides pisto vasemmalle meni taas hyvin ja siellä oli oikein herkkua palkaksi. Niinpä myös viimeinen pisto oikealle, jossa maalimies oli jo varmaankin kolme kertaa normaalipistoa pidemmällä, meni hyvin, koska koiralle oli herännyt toivo että josko sieltäkin nyt saisi vihdoin se OIKEAN palkan... Ja saihan sieltä!

Maalimieskäytös oli ollut yhtä tai kahta ekaa kertaa lukuunottamatta hyvää.

Kun kävelimme takaisin keskilinjaa pitkin harjoituksen jälkeen, Miklos ontui etujalkaa. Niin selvisi syy siihen, miksi koira oli juossut hitaasti sen kahdeksanen, tosi pitkän piston: etutassut oli rikki. Olimme ajatelleet että rehupelto jossa oli vähän lunta päällä, olisi ollut pehmoinen alusta, mutta siellä täällä olikin teräviksi pystyyn jäätyneitä kovia korsia jotka oli rikkoneet tassut. Mikolla oli molemmissa etutassuissa keskimmäisten anturoitten kärjet halkeilleet verisiksi. Parilla muulla koiralla meni jo neljän-viiden piston harjoituksessa tassut kipeiksi, ei ihme että Mikolla alkoi kahdeksannella pitkällä pistolla näkyä pientä oireilua, tosin sekin katosi kun tuli kunnon palkat kehiin. On se vaan kova jätkä. ;-)

Tosi hyvä treeni, toteutui juuri kuten suunnittelin ja onnistui juuri niin kuin halusinkin. Halusin painottaa risteilyä, suoria pitkiä pistoja, lentäviä suoria keskilinjan ylityksiä, ja kestoa eli vain nimelliset palkat ja vasta lopussa kunnon palkat. Kaikki nämä toteutui. Oli hyvä, että koira alkoi hieman kyllästyä kahdeksannella toistolla, koska sen jälkeen tuli hyvät palkat.