Hakuiltiin Landbossa tänään. Oli aika hankala sää, voimakas sade treenien aluksi ja sitten se lantui pikkuhiljaa. Loppupalaverin aikaan aurinko jo pilkisti pilvien raosta.

Melkein kaikilla koirilla oli vaikeuksia. Jotenkin tuntui, että hajut ei kulkeneet kunnolla. Koirat pyrkivät juoksemaan syvyydeltään lyhyitä mutta leveitä kaaria keskilinjan lähellä. Omituista. Toinen puoli alueesta oli tallattu, toinen ei, eikä tällä tuntunut olevan merkitystä.

Mikolle otettiin ensin yksi maalimies kunnon ryteikköön. Yksinkään koira ei ekalla kerralla mennyt ryteikön lävitse vaan kiertelivät ja jumittuivat alkuun. Mikko lähti toisella yrityksellä suorempaan ryteikön lävitse ja pian ilmaisikin maalimiehen. Tällä kertaa palkkana oli ihan jotain ennenkuulumatonta: Koskenlaskijajuustoa klähmittynä purkkien laitoihin. Maalimiehet toivat Mikon keskilinjalle Froliceilla. Olin varannut maalimiehille hanskat tätä varten niin koira ei syönyt käsiä. ;-)

Sitten lähetin koiran toiseen etukulmaan jossa oli källi, eli kaksi maalimiestä samalla kohtaa peräkkäin - toinen 20 metrissä ja toinen 50 metrissä. Tämä 20 metrissä oli Virpin uuden, todella pahalle haisevan sadeviitan alla. Se sadeviitta siis tosiaan haisi ihmisenkin nenään tosi pahalle jo monen metrin päähän. Koiratkin tuhisutteli neniään ja ilmaisivat vähän oudosti sen.

Miklos alkui kyllä haukkua heti, mutta haukkui kerran, katsoi minua hämmästyneenä ("Näin pahan hajuinen!"), haukkui taas, katsoi minua, jne. Kun maalimies raotti viittaa ja näyttäytyi, tuli normaali innokas ja reipas ilmaisuhaukku.

Sitten olikin työ saada koria lähtemään uudestaan ns. samalle pistolle, eli samasta kohtaa löydetyn maalimeihen paikan ohitse 50 metriin ilman tuuliapuja. Aika monta kertaa sitä tahkottiinkin ja monesta eri kohtaa pienellä matkalla keskilinjaa. Loputla koira meni suoraan ja riittävän kauas ja siellä oli se maalimies.

Neljäs maalimies oli toisella puolella ja pitemmällä keskilinjaa. Useasti sai lähettää ennen kuin koiran sai menemään suoraan, kerran oli käynyt tuulen yläpuolella noin 5 metrin päässä maalimiehestä, tehnyt hienon laatikon ja tullut keskilinjalle. Keli oli jotenkin hyvin hankala ja mikä ihme veti koriaa jatkuvasti etenemään keskilinjan myötäisesti? Lopulta löysi maalimiehen kuitenkin.