Käytiin Mikon kanssa kyläilemässä Mikon siskontytön Bellan luona.

Miklos katsoi parhaaksi tietenkin myös tarkastaa tilukset ja merkkailla paikat. Jäi sitten pidemmäksi aikaa kukkapensaiden väliin rinteeseen, kunnes talon emäntä ehdotti, että onkohan se juuttunut sinne, ruusupensaaseen.

Minä naureskelin, että niin, ei se Mikko ihan heti apua huutaisi, vaan olisi vaan siellä pensaassa ja odottaisi. Yritin vähän kutsua ja eihän se tullut.

Kun menin Mikon luokse, niin siellähän se oli - jumissa. Veti vähän taaksepäin kuin näyttääkseen että korvasta on kiinni, ja hinkui ihan hennolla äänellä ihan hiljaa. (Kovat jätkät ei turhia vingu...)
Ruusupensaan oksa oli siis tiukasti kiinni paitsi pensaassa niin Mikon korvan alusesta pitkälle niskaan saakka ja myös korva oli taipunut ja juuttunut sinne niskaan.

Tyynesti Mikko seisoi ruusunoksaan takertuneena ja odotteli apuja. Työnsin sen vähän lähemmäs puskaa ettei korva ole koko ajan venytettynä, ja siihen se asettui maahan odottelemaan (ilme oli kyllä tiukka kuten kuvasta näkyy). Paksujen hanskojen avulla saatiin
kaveri vapautettua ja sehän jatkoi menojaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, karvat vaan jäi pystyyn niskasta.

P.S. Karviaismarjamässäilyjä muistellen, olisko tässä nyt ollut ahneella p... loppu? Mitäs työntää päänsä jokaiseen puskaan...