Hälytysryhmän syyspäivää vietimme Nummi-Pusulassa. Tiedossa oli isompi harjoitus ja luento pukeutumisesta eri säähän ja eri lämpötiloihin. Sekä tietenkin hyvää seuraa ja hyvää ruokaa! Satulle kiitokset hyvistä järjestelyistä ja etukäteissuunnittelusta.

Aluksi me, jotka olimme aiemminkin treenailleet samassa paikassa, menimme maalimiehiksi muille. Sehän sujui hyvin, ja toinen joukkio sai mielestäni oikein kivan ja vähän pitemmän tilanneharjoituksen.

Sitten oli harjoitus meille. Me pääsimme Mikon kanssa alueelle joka oli meille ihan vieras, ja se oli kiva juttu. Tehtävämme oli tutkia pienen omakotitalon (mökin) pihapiiri jossa oli mm. halkoliiteri ja puusee. Meitä oli samalla alueella kaksi koirakkoa, ja sovimme Sonjan kanssa että ensin toinen koira tutkii sen kokonaan ja sitten toisella koiralla tarkistetaan saadaanko ihan samat reaktiot.

Laitoin Miklosin paikallamakuuseen pihamaan laidalle ja Sonja ja Roni lähtivät töihin, minä peesarina. Roni ilmaisi hyvin nopeasti halkovajan metallisen kaapin. Sonja jatkoi alueen etsimistä ja seuraavaksi Roni ilmaisi vimmaisesti mökin kivijalassa olevan oven, jossa kylläkin oli salpa kiinni ulkopuolella. Roni kiersi vielä muun pihapiirin mutta palasi tähän kivijalan oviluukkuun. Sonja ei palkannut koiraa kummastakaan löydöstä vaan kehaisi vain.

Miklos oli maannut kiltisti ja hiljaa koko ajan, se on kyllä tosi hienoa että sillä on melko luotettava paikallaolo. :-)

Sitten vaihdettiin koiraa, ja Miklos oli niin innoissaan että lähti hommiin ennen kuin ehdin lähettääkään. Paineli pihaa hirveää vauhtia mutta tuli kyllä kutsusta luokse. Lähetin puuliiteriin vastakkaiselta puolelta kuin missä kaappi sijaitsi ja en mennyt itse lainkaan lähelle, että saisimme mahdollisimman autenttisen reaktion. Nopeasti Mikloskin ilmaisi saman kaapinoven ja paukutti sitä myös tassuillaan (kuulemma aika pelottava efekti kun on sisällä metallikaapissa!). vasta kun ilmaisu kuului, menin itse katsomaan missä kohtaa koira on.

En palkannut koiraa mitenkään, sanoin vain hyvä ja jatketaan. Nopeasti Miklos paikansi saman kivijalan luukun ja ilmaisi siinä ponnekkaasti - tämänkin se teki niin että itse en nähnyt koiraa vaan lähetin sen kauempaa. Otin sitten aikalisän eli pistin koiran paikallamakuuseen ja otimme yhteyden johtoon. Saimme luvan avata molemmat ovet. Sovimme, että Miklos saa nostaa kivijalan ukon ja Roni kaapin, niin saamme palkattua kummankin koiran löydöllä.
Vapautin Mikon jatkamaan hommia ja se jatkoi ilmaisua. Avasin kivijalan oviluukun ja ihan sen takana istuikin maalimies, joka heti koiran huomattuaan alkoi kirkua kovaan ääneen Iiiiiiiiik! Ei koiria!!!!!! Tosin Miklos ei ollut huudosta moksiskaan vaan alkoi ihan innoissaan ilmaista aivan maalimiehen vieressä. Kiitin koiraa ja otin sen pois ja annoin kunnon palkan. Sonja hoiti maalimiehen puhuttamisen, jonka jälkeen laitoin Mikon paikallamakuuseen vähän matkan päähän ja otin yhteyden johtoon.

Vein koiran taas paikallamakuuseen pihan reunalle ja Roni sai sitten nostaa vuorostaan sen toisen ukon. Roni oli innoissaan siitä paikasta jossa olimme juuri puuhailleet ja tiesi siellä olevan ukon (joka ei siis enää ollut siellä). Ihan tohkeissaan se porhalsi sinne edestakaisin pariinkin kertaan ja ihan Mikon nenän edestä vielä, mutta hyvin pysyi Miklos paikoillaan! Hieno koira.

Hyvin toimi taktiikkamme että ei nosteta ukkoja vaan katsotaan tekeekö koirat täsmälleen samojen kohtien ilmaisut. Ihan niin teki, ja hyvin nopeasti vieläpä. Kumpikin koira oli etsinyt ja löytänyt molemmat maalimiehet parissa minuutissa eli niille harjoitus oli hyvin nopea ja lyhyt ja ilmeisesti myös helppo.
Kumpikin on hommista sikäli innoissaan, että joka ilmaisusta/löydöstä ei tarvitse palkata ja into ei siitä ihan hetkessä tosiaankaan laannu.